Viikko nro 4

23.6. uusi viikko, uudet kujjeet=?

Hassua huomata, miten vaikeaa on kirjoittaa omalla läppärillä kun on jo ehtinyt totuttautua ääkkösettömään näppäimistöön. Noh, tiistaitahan tässä jo elellään, joten pian taas koittaa viikonloppu!!:)) Toiveajattelua, mutta muutama sana seuraavaksi maanantaista ja tiistaista.

Pian ollaan oltu täällä jo kuukausi, joten tulevana viikonloppuna on tehtävä visa run. Uuden viisumin metsästyksen lomassa olis tarkoitus käydä shoppailemassa Udon Thanissa eli luvassa on parin päivän reissu Thaimaan puolelle. Ihanaa päästä vähän ostoksille, täältä on niin kovin vaikea löytää vaatteita ja kenkiä näin pitkälle tyttöselle.

Ai niin heh, Eilen käytiin Jennin kanssa vatsalihakset suorastaan jäädyttävässä jumpassa. Kyseessä oli Mirvan suosittelema Fitball. Meitä oli tunnilla tasan kaksi osallistujaa eli minä ja Jenni, mutta lopulta Mirva ja Jaakkokin ilmaantui paikalle. Tunnin konsepti oli aika mielenkiintoinen: 8 erilaista toinen toistaan kammottavampaa vatsalihasrääkkiliikettä med pallo och ilman, 3 sarjaa 15 toistolla. Siis pelkkiä vatsalihasliikkeitä. Tämän päivän olen kävellyt Qvasimodokävelyä, sen verran kiristää sikspäkkiä kun taas selkälihakset tuntuu rappeutuneen täysin :D Tiesittekö muuten, että skootterilla ajamiseenkin tarvitaan vatsalihaksia, en meinannut jaksaa pidellä itseäni mopon kyydissä, sen verran emäjumissa vatsamakkarat on ollu! Huomenna salille, jospa olo siitä hieman vetristyy...


Ensi viikon perjantaina Mikolla on synttärit! Kovasti haluaisin leipoa kakkua rakkaalle, mut meilläpä ei oo uunia, eikä tällä hetkellä edes kaasua kaasuhellaa varten, sillä vuokraisäntämme kävi nappaamassa edellisen asukkaan pullon jäämät pois. Pitääpi varmaan vuokrata uusi pullo, jos kokata meinaa... Mut vähän jo suunniteltiin jos lähtisi Vang Viengiin Mikon synttäriv-lopun viettoon, katsotaan mitä keksitään.


Keskiviikko:
Tänään meillä oli ohjelmassa staff meeting, jossa käytiin läpi yleisiä asioita, ja johon mä ja Jenni oltiin valmisteltu PP-esitys meidän parin viikon takaisesta field tripistä. Me saatiin eilen lisähomma , josta lisää asian selvittyä tarkemmin, mutta nyt mulla on vahva usko, että meille riittää hyvin hommaa loppuajaksi:)
Kävin tänään aika moneen otteeseen Mikon ja Khongin luona, kun niillä oli huoneessaan vielä jäljellä turkinpippureita!!Hitsi, että maistui suomikarkit hyviltä!!:) Illalla löytyi myös aika kiva kauppa, josta löytyi mm. Haribo-makeisia, Rieseneitä (kyllä halusin ja varastin pari Mikon Rieseneistä:))ja australialaista lakua (ehkä, jos mahdollista niin vieläkin parempaa kuin suomalainen...). Koitan välttää kaupassa käyntiä, kun sieltä jää aina vain herkkuja käteen. Itse asiassa siellä ei paljon muuta myydäkään. Herkuista vielä: täällä suolainen on tosi suolaista ja makea aina superimelää! Parasta herkkua täällä on mun mielestä smoothiet/shaket tuoreista hedelmistä ja hedelmät ylipäänsä. Ainakin rambutan, jackfruit, dragonfruit, mango, mangosteen, litsit ja sweet applet on tulleet tutuiksi. Duriania en vielä ole uskaltautunut kokeilemaan ja kookoksesta olen edelleenkin kysytellyt erossa.

Me tehtiin Mikon kanssa sellainen vveto, et varattiin viikonlopun reissua varten yö sellaisesta ihan kunnon hotellista, kun mietittiin, et halutaan rentoutua vähän aikaa rauhassa.
Ainiin, haluun kertoa teille yhen huvittavan tarinan. Viime päivät ja myöskin yöt on olleet silkkaa taistelua saman asian kanssa nimittäin ongelmana on se, missä lämpötilassa ilmastoinnin pitäisi olla. Toimistolla meidän huoneeseen tuli viime viikolla uusi ihminen, jolla on melkoisia kuumia aaltoja. Yllättävää, että me suomalaiset ollaan ne, joita ekana paleltaa eli me käydään ruuvaamassa masiinaan enemmän lämpöä, kun taas tämä uusi rouva haluaa kylmentää huoneen. Noh, yöt sitten menee tapellessa samaisen aiheen parissa:D Näin myöskin viime yönä, kun Mikko ilmeisesti nukkui ilmastoinnin kaukosäätimen päällä ja havahduin siihen, kun joko hiki valui norona tai sitten että viima kävi suoraan ylhäältäpäin vasten kasvoja. En tod. valita, että meillä on ilmastointi, Jenni nimittäin nukkuu pelkän tuulettimen vieressä, mutta hupaisaa lähinnä:))

Torstai:
Tänään olin kovasti varma, että on perjantai, muttei kuulemma ollutkaan,höh. No mutta joka tapauksessa päivä hurahti nopsaan. Töiden jälkeen käytiin Sengdarassa salilla ja puntarissa. Ihan hyvä käydä välillä tarkistamassa, mikä on lukema taulussa - tämän päivän tuloksen mukaan paino olisi pudonnut täällä olon aikana 4 kiloa, mutta ei me todella missään nälässä olla oltu kaikkien stir-fried- ja muiden herkkujen keskellä eli vaaka taitaa valehdella... Huomenna Mikko menee pomon kanssa kokoukseen Lao Plaza hotellille (taitaa olla kaupungin ykköshotelli), piti käydä ostamassa kraka tilaisuutta varten. Pukupakkoa täällä kuumuudessa ei onneksi ole, mutta koodi taitaa kuitenkin pitkähihaisen kauluspaidan ja solmion vaatia. Laohame on oikeanlainen valinta naisihmiselle. Huomenna mennään töiden jälkeen vaatturille, jonne Mikko jätti tilauksen puvusta. Kävi aika sutjakkaasti vietnamilaiselta taylorilta mittojen ottaminen (itse en asiaa edes ehtinyt tajuta:D!), uskoa siis saa, että tulos on toivotunlainen. Puvun teettäminen maksaa 120 dollaria (hintahaitari 120-150 paikoissa, joissa Mikko kävi kyselemässä), Suomen hintatasoa en edes uskalla arvailla.

Perjantai 26.6. - Sunnuntai 28.6.

Niinpähän sitä taas sunnuntai-iltaa jo elellään, ja viikonloppu on kohta takanapäin. Mukava viikonloppu meillä olikin, kiitos vaan kysymästä ;) Tehtiin siis visarun, mutta ensin kertaus perjantain tapahtumista. Töissä meillä alkoi Jennin kanssa sellainen projekti (kerran jo haudattu ajatus, jolle kuitenkin löytyi tarkoitus), nimittäin me kootaan sellainen videonpätkä, joka sitten heinäkuun lopulla on tarkoitus esittää yhden seminaarin yhteydessä. Koska kummallakaan ei vastaavasta oikeastaan mitään aiempaa kokemusta ole (eihän me kuitenkaan mitään viestintää opiskella, ainut mihin perustaitoja löytyy, on kuivan powerpoint-esityksen väkertäminen...), ei meidän todellakaan tarvitse tehdä hommaa yksin vaan saamme apua, tukea ja kannustusta kommunikaatiotiimiltä. Olen kyllä tosi innoissani, kun pääsee tekemään oikeasti jotain ja vielä, että hommasta jää konkreettinen tallenne mukaan vietäväksi. Vaikka toki meillä hommaa riittää yllin kyllin hyönteisfarmauksenkin parissa. Voipi käydä päivät vielä tiukille, kun nyt moneen hommaan ollaan ryhdytty, mutta uskon vahvasti, että me klaarataan homma:) Perjantai hurahti nopeaan työn touhussa ja töiden jälkeen mentiin katsastamaan, miltä näyttää Mikon puku. Ei jumatsuikka että istui kuin valettu - tosi hienoa jälkeä siis vaatturilta! Mikko jo päätti, että voisi teettää myös toisen puvun tai ainakin takkiosan, mutta eipä parane liikaa Bia Laoa killitellä tai puntilla käydä ettei puvun napit ala kiristää!:D Myös me Jennin kanssa ollaan metsästetty kankaita omia mekkoja ajatellen, kun on ne vuosijuhlatkin tulossa niin olisi huippua saada paitsi muisto täältäolosta myös päälle pantavaa niitä pirskeitä ajatellen. Yhdestä paikasta löytyi tosi kauniita kankaita, mutta vakiomittainen kangaspala ei riitä ison Falangin vyötärön ympäri/pyllyä peittämään, hakeminen siis jatkuu... Mikko kävi pelaamassa työpaikan miespuoleisten kanssa jalkapalloa, Laoilta kuulemma sujuu aika taiturimaisesti jalkapallon potkiminen, mutta näyttipä Mikollakin aika hiki olleen!:)

Alustavasti suunnitelmamme kuului niin, että lähdettäisiin viisumin uusimisreissulle jo lauantaina klo 7, mutta väsymys oli kova, siispä myöhästettiin lähtöä klo9 bussiin. Hyvin nukutun yön jälkeen hurautetiin tuk-tukilla bussiasemalle, jossa huomattiin, ettei nettitietoihin voi liikaa luottaa, bussi oli nimittäin lähtenyt klo 8 ja seuraava lähtisi vasta klo 10. Asemalle ei kuitenkaan tarvinnut jäädä kököttelemään, sen verran monta minivan-kuskia ympäröi meidät tarjouksineen kyydistä Friendship bridgelle. Hetken neuvottelun jälkeen otimmekin minibussin rajalle. Silta pitää ylittää jonkinnäköisen ajoneuvon kyydissä, jalan meno on kielletty, siispä ekan tullin ohitettuamme jaoimme uuden minibussin englantilaisthaimaalaisen perheen kanssa, ja sillä sitten pääsimme perille Udon Thaniin asti. Toki vielä sillan Thaimaan puoleisessa päässä oli omat rajamuodollisuutensa, itse asiassa Thaimaahan halusi pari muutakin meidän lisäksi, joten jonottaa sai jonkin aikaa - onneksi meillä ei ollut kiire minnekään. Vientianesta on Udoniin matkaa noin 60km ja tie on hyvä, joten aikaa vievien rajamuodollisuuksien jälkeen itse ajomatka sujui sutjakkaasti. Kuulemamme mukaan Udon Thanissa ei ole oikeastaan mitään nähtävää - kauppakeskuksen lisäksi. Ja kauppakeskukselle kävi myös meidän tie. Minun ja Mikon yöpaikka oli aivan kauppapaikan yhteydessä, Jenni päätti ottaa yöpaikan pari korttelia kauempaa. Täytyy sanoa, että kuva Udon Thanin kaupungista jäi tällä reissulla tosi köyhäksi, sillä kauppakeskuksen, linja-autoaseman ja parin kauppapaikkaa ympäröivän korttelin lisäksi emme muualla käyneetkään. Kauppakeskus osoittautui aika hyväksi, eli shoppailunhimo tyydyttyi kiitettävästi:) Perille päästyämme päätimme käydä ennen kauppojenkiertelyä syömässä, ja valittiin hauska hotpot-paikka MK, joka oli omanlaisensa pikaruokapaikka, mutta ei lainkaan länkkärityylisiin verrattava. Pöydässä oli keittolevy, jonka päällä olevaan kattilaan tarjoilija kaatoi vesiöljyseosta (?) ja jossa sitten itse paisteltiin/keitettiin ruoat. Me kokkailtiin itellemme nuudelien kaveriksi mm. nautaa, tofua, dumplingeja (Venäjällä taidetaan tuntea pelmeneinä) ja kasviksia. Yhtäkkiä ruokapaikan kaiuttimista kajahti soimaan paikan tunnusmusiikki ja koko henkilökunta kokkeja myöten kävi tanssimaan tietyn koreografian mukaan:DD Musiikin loputtua sitten kaikki jatkoi kesken jääneitä hommiaan..Ihan huippua!! Kauppakeskuksesta löytyi lisäksi ainakin leffateatteri, keilahalli, karaokekopit, pelihalli ja ainiin, oli siellä myös japanilaistyylisiä "ihqtuskoppeja":D Eli koppeja, joihin voi mennä yksin/yhdessä kavereiden kanssa ottamaan hassuja kuvia itsestä ja joita sitten voi jälkikäteen muokata mieleisekseen. Me käytiin Mikon kanssa testaamassa tuo, tuloksen näette ehkä joskus:D Karaokekopeista on vielä pakko mainita: Karaoke (tai kalaoke, niinkuin paikalliset sanovat kun eivät halua/"osaa" sanoa ärrää) on jos mahdollista täällä vieläkin suositumpaa kuin Suomessa. Näytti olevan ihan täynnä tuo paikka ja paikassa oli tosi monta myös aivan yksin aikaa kuluttamassa. Karaokea ei käyty testaamassa, pitkää kyllä vielä myöhemmin:)

Mulle meinasi tulla kaupoissa jossakin vaiheessa jo tuskastuminen, kun kaikkialla oli ihania, kauniita ja helkkarin halpoja vaatteita, mutta edelleenkään mun pituisen ei ole helppo löytää sopivankokoisia, ainakaan mistään putiikeista, joissa olis hieman erilaisempia asuja. Kenkiä ei ollut toivoakaan löytää, kysyin jo valmiiksi ovella, löytyykö kokoa 41, ja 100% vastasi: ei meillä ole.. Mutta huippua, löydettiin urheilukauppa, jossa oli Made in Thailand-tavaraa naurettavaan hintaan: löysin esim. Converset (aidot!) hintaan 20euroa! Kyllä sanoin, et Lallu ainakin olis ollu melko innoissaan siellä osastolla (eikös sulla Lallu muutamat itelläs ole??:)). Ja vaatteitakin löysin sitten lopulta; mukaan tarttui noiden kenkien lisäksi mm. toppeja ja t-paitoja ja koruja. Mikko löysi mm. kahdet kengät, lippiksen, t-paidan ja naamasuojan mopolle ajoa varten (mallia Hannibal Lecter - ihan kamala!!:DD) Udon Thanista oli vaikea löytää ravintolaa!! Käytiin sitten meidän hotellin yhteydessä olevassa italialaisessa paikassa; pitsaa taitaa löytyä aina. Illalla tuntui siltä, että ainakin 10kilometriä oltiin kävelty päivän aikana, eli jaloissa painoi ja uni tuli herkästi.
Aamulla herättiin jo 8 maissa, ja suunnatiin melkeinpä heti herättyä aamupalalle. Mulla on jo aika kova ikävä puuroa, mutta damn tarjolla ei ollut puuroa eikä edes jogurttia. Mutta paljon muuta kyllä oli. Olin jo kerran syönytkin fried ricea aamupalalla, joten se ei ollut uutta, mutta fried rice maitokahvin kera oli:D Paitsi thaimaalaisia herkkuja, tarjolla oli toki myös paahtoleipää, munakasta, hedelmiä ja muuta sellaista länkkärityylisempää. Aamupalan jälkeen mä kävin vielä Jennin kanssa kaupoilla, Mikko kulutti aikaa pyörimällä ympäriinsä, harmi kun ei saanut aikaa varattua hierojalle, kun olisi kuulemma jalkakäsittelyn kovasti halunnut. Klo12 piti luovuttaa huoneet, ja sen jälkeen suunnattiiinkin suoraan bussiasemalle - päätettiin, että takaisintulomatka tehdään linkillä. Meillä oli hieno suunnitelma, että rynnätään ekojen joukossa sisään autoon, että saadaan hyvät paikat, mutta kävi niin, että odotettiin Jennin kanssa ovien avautumista bussin väärällä puolella (vasemmanpuoleinen liikenne ei ole kiva juttu ei ollenkaan!!:D), siispä jäätiin jonon hännille ja jouduttiin tyytymään peräpenkkipaikkoihin. Koska bussin renkaat taitaa olla aika lailla bussin keskiosassa, heittelehti ja pomppi bussin peräosa melkoista kenguruhyppyä koko matkan ja huono olohan siinä tuli - tällä kertaa tosin Mikolle. Yrjötä ei kuitenkaan tarvinnut, mutta muuten ilmeisesti aika tuskahien makuinen matka oli. Bussista jäätiin lähelle siltaa, sillan alkuun otettiin tuktuk, silta ylitettiin bussilla ja viisuminuusimisen jälkeen valittiin minivan viemään meidät kotiovelle. Tuntuipa mukavalta tulla takaisin tänne rauhaan! En olisi uskonut, miten erilaiselta nämä kaksi kovin lähekkäin olevaa kaupunkia tuntuvat, mutta tosiaan, kyll'ä Vientiane tuntuu jo aika paljon omalta ja kotoisammalta paikalta. Ihmisissäkin tuntuu olevan jotain eroa, täällä kaikki ovat hyvällä tavalla uteliaita, hymy naamalla ja tyytyväisen oloisia. Enpä tiedä... Mikko osaa jo aika monta sanaa laoa, kun päivät pitkät Khongin ja kuskien kanssa oleilee, mutta kyllä multakin sujuu pian ainakin numerot (tinkiessä hyvä tietää:)), ja se miten sanotaan, että haluan mennä kotiin/haluan mennä Patuxaille!:)) Ainiin, tiedän mä myös mitä Suomen moi täällä tarkoittaa - ei pitäs ehkä huudella sitä niin paljon!!:D

Illalla teki mieli Mekongin rannan rantakuppilaan loikoilemaan ja laoruokaa syömään. Ajeltiin siis keskustaan, mutta voi helvata, paikkaa ei ollut enää olemassa, vaan paon pengerrystyöt oli ajaneet ravintolat pois!!:(( Kerroinkin teille muistaakseni aiemmin tuosta pengerrysurakasta, ja siitä että kaikki rantakuppilat katoaa Vientianen katumaisemasta, mutta että näin pian! Onneksi tosiaan kerettiin nähdä niistä edes vilaus! Piti siis mennä muualle syömään, harmitus oli kyllä suuri, mutta nälkä kova, joten jostain piti saada masuntäytettä. Ruoan jälkeen lähdettiin jo aika pian kotiin - vettä alkoi sataa ja vähäinenkin matkustaminen vaatii veronsa, eli tarkoitus on käydä ajoissa nukkumaan. Ihanaa kun Mikollakin on normaalin ihmisen rytmi täällä, kun malttaa käydä nukkumaan jo klo 11:)