Viikko nro 3: hyonteisia, juhannusjuhlat ja sunnuntain koti-ikava

21.6. Kaisa

Kolmas viikko takanapäin ja vasta nyt löysin aikaa kirjoitella kuluneiden päivien kuulumisia.

Alkuviikolla ei tapahtunut muistaakseni oikein mitään mullistavaa. Pomon kanssa saatiin vihdoin vähän tolkkua siihen, mitä meidän pitäis täällä olon aikana tehdä. Kovasti meille on toitotettu, että 2kuukautta on niin lyhyt aika, ettei me millään voida ehtiä luomaan mitään kovin suurta ja mullistavaa. Ainakin mulla on ollut paljon oppimista täkäläisen, suomalaisesta työtahdista poikkeavan rytmin sisäistämisessä samoin kuin mua on meinannut turhauttaa tunne siitä, etten saa työpäivinä mitään aikaan! Kuitenkin, uskon, että vasta jälkeenpäin sen tulee tajuamaan, mitä todella on paikasta saanut otettua , ja mitä itse on antanut. Tulevista vviikoista ja työtehtävistä sen verran, että tulemme varmaan aika pitkälti keskittymään yhden ranskalaisen harjoittelijan avustamiseen. Tämä harjoittelija, Oceane nimeltään, työskentelee täällä hyönteisten kasvatuksen parissa: hyönteisfarmauksesta
(eli suomeksi sanottuna torakoiden/heinäsirkkjen/toukkien/matojen yms. kasvattaminen ruoaksi) kaavaillaan yhtä mahdollista apukeinoa varsinkin köyhän maaseutuväestön aliravitsemuksen torjuntaan. Toivon mukaan pian lanseerattava idea on todella mielenkiintoinen ja hyönteiset ravintona todella hyvin laolaiseen kulttuuriin istuva. Minä ja Jenni päästään myös perehtymään aiheeseen, sillä meidän tehtävänä on tehdä taustatyötä hyönteisten ravitsemuksellisesta arvosta; mm. etsimme aiheesta tehtyjä tutkimuksia ja kirjoitamme yhteenvedon niiden pohjalta. Ensi viikolla mennään Oceanen kanssa torille ja ötökkäbaariin tutkailemaan, mitä lajeja on kaupan syötäväksi. Minäkin jo pääsin maistamaan heinäsirkkoja, aika rapsakoita ja melkoisen hyviä itse asiassa olivat (ainoastaan koivet jäi ikävästi hampaaan koloon loppupäiväksi ;)), jospa sitten tiistaina pääsee kokemaan sirkkojen lisäksi muitakin makuelämyksiä...

Viikko hurahti nopeaan viikonloppua ja lauantain juhannusjuhlia odotellessa. Mikon kanssa löydettiin huippu japanilainen ruokapaikka ja ollaankin ehditty jo kahdesti käydä siellä sushia nautiskelemassa:) Jennikin löysi tällä viikolla pari hyvää kasvisruokapaikkaa, mutta me ollaan pysytty enemmän lihalinjalla... Parina iltana käytiin istuksimassa Mekongin varren rantakuppilassa. Patjojen päällä loikoilu oli oikein mukavaa ja ruoka hyvää. Pian näitä kuppiloita ei enää ole, sillä ne jäävät rakenteilla olevan padon alle, todella harmi juttu:(. Hienoa kuitenkin, että saatiin mahdollisuus nähdä tämä paikka vielä sellaisena mitä se nyt on vaikka kuulemma ei tätäkään voi verrata esim. kahden vuoden takaiseen.
Yksi viikon kohokohta oli toisaalta myös se, että vihdoinviimein muutettiin sateisesta majastamme uuteen kotiin. Muuttaminen sujui varsin kivuttomasti: mä ja Jenni pakattiin kamat ja Mikko kuskasi suurimman osan tavaroista skootterilla uuteen paikkaan. Tarkemman tutkiskelun jälkeen tajusimme, että kotipihamme miljöö on kuin suoraan Salvador Dalin maalauksesta; samalla aitojen rajaamalla tontilla on ehkä kymmenisen taloa, osa paritaloja niin kuin meilläkin ja osa yksittäisiä taloja. Jokainen talo on oma nähtävyytensä - yksikään talo ei ole neliskanttinen vaan jokainen on erimallinen- löytyy paljon nurkkauksia, ulokkeita, syvennyksiä, pikkuikkunoita, osassa taloista katto ulottuu maahan asti, oma talomme on kuin piparkakkutalo - oikeastaan vaan Dalin valuvat kellot puuttuvat. Toteutuksessa ei ole siis mitään järkeä, mutta ainakin minä rakastuin miljööseen ensi näkemältä!!:) Pihassa on kukkainen puutarha ja eläimistöä löytyy runsaasti kissoista gekkoihin ja läskeihin rupisammakoihin. Naapuritontilla (eli käytännössä meidänn ikkunan alla) samoilee lehmiä - totesin niiden olevan maailman onnellisimpia vapaita lehmiä, niin lokoisat oltavat niillä tuossa näyttää olevan ja ammumisestakin sen voi päätellä:) Iltaisin alkaa heinäsirkkojen kuorolaulu ja aamulla on mukava herätä siihen, kun koko kylän kukot huutaa kilpaa kukkokiekuu.

Viikonloppu tuli vihdoin ja lepäilyn tarpeessa sitä kyllä jo taas vähän oltiinkin. Perjantaina käytiin syömässä Mirvan ja Jaakon kanssa. Suunnitelmissa oli myös mennä keilaamaan, mutta radat oli täynnä joten mie ja Jenni päädyttiin jo kymmenen jälkeen kotiin, ja pojat jäi vielä jatkamaan iltaa.
Olimme Jennin kanssa haaveilleet monta päivää mani-&pedikyyristä ja lauantaille sitten saimme varattua ajat. Enpä ollut aikaisemmin kumpaakaan hoitoa kokeillut, mutta oli kyllä ihanaa! Ihan hävetti maksaa tuosta lystistä naurettavat vajaata 5 euroa, Suomessa kun taitaa saada vastaavasta pulittaa 50 euroa vähintään! Hoitolasta lähdön jälkeen (juuriharjalla hankauksen yms. mukavan :)) kantapääni näyttivät hetken lähes naisellisilta ja kynsiin sai kivan värin juhannuskekkereitä varten:)

Juhannusjuhlat alkoi viiden maissa lauantaina, mutta me päästiin sattuneesta syystä paikan päälle vasta seitseman maissa. Tuktukilla mentiin ja tottakai kuskilla ei ollut pienintäkään haisua siitä, minne oltaisiin menossa!:D Eikä ollut myöskään niillä 20 muulla kuskilla, joilta meidän kuski kävi kysymässä tietä.. Siinähän sitten jo ennätti sadekin yllättää, mutta onneksi puhelimet on keksitty ja puhelimen toiseen päähän saatiin laon kielen tulkkiapua, niin tunnin harhailun jälkeen löysimme tiemme juhlapaikalle. Nooh, itse juhlat oli ja meni miten meni, mutta kotiin päästiin autokyydillä, se oli aika jees:)

Sunnuntain vastaisena yönä oli maailman mukavin tunne herätä ei krapulaan vaan siihen, että maha oli aivan sekaisin!! Kolme viikkoa olinkin saanut olla ja syödä mitä lystäsi, joten olihan se jo aikakin mahapöhön tulla ja yllättää. Sunnuntai meni siis mun osalta hieman ohi, mutta Mikko ja Jennikin taisi ottaa tuon päivän aika lailla loikoillen vaan. Mahaepisodi oli omiaan tuomaan pintaan myös pienoisen koti-ikävän, mutta siihen auttoi yllättävän hyvin soitto kotiin ja tieto, että siellä sataa ja täällä ei ;)