Mualiman navalta kohti mualimon laitoo...

31.5.2009 Kaisa

Kello läheni jo iltakymmentä. Mirvalla ja Jaakolla oli pari majataloa mielessä, siispä suuntasimme kyselemään, olisiko huoneita vapaana. Eka paikka oli hyväksi havaittu, mutta valitettavasti täynnä. Toisessa oli huoneita vapaana, mutta (AINA, jos mahdollista, kannattaa katsastaa huoneen taso itse paikan päällä) paikka oli järkyttävä murju - ei kiits. Ei pidä liikaa nirsoilla, mutta jatkoimme vielä yhden eteenpäin ja vihdoin löysimme itsellemme majapaikan pariksi yöksi. Noh, tämänkään paikan taso ei päätä huimaa, mutta varusteluun kuuluu parisänky, vaatekomero(lue; vaaterekki), TV, kampauspöytätelkkaripöytärykelmä, parveke(näkymänä tiiliseinä) ja kylppäri. Kylppäri on makuuhuonetta puoli metriä korkeammalla (välissä siis puolen metrin kynnys/nousu). Jennnin huoneessa on suihkunurkkaus, meillä suihku sijaitsee vessanpöntän ja lavuaarin välissä ja viemäri taas toisessa päässä huonetta - toimiva arkkitehtuurinen ratkaisu siis ;). Lisäksi ilmastointi posottaa hyvin selkeällä ja kuuluvalla äänellä, mutta sehän meille sopii, kun kotonakin tietokone huutaa sängyn vieressä lähes samalla tapaa.

Ensimmäinen herääminen Vientianessa:
Kaupungin aamu avautui päivänvalossakin yllättävän vilpoisen tuntuisena (ehkä vain n. 30 astetta plussan puolella). Eilen illalla en meinannut saada unta kuultuani, että Mirvalla ja Jaakolla asustaa nyrkin kokoinen hämähäkki!!, sitten näin karhu-unia ja lopulta säikähdin Mikkoa, joka huolehtivaisena äkkiyllättäen päätti yöllä alkaa levittämään olkapäihini hyttysmyrkkyä.

Ostoksilla - tinkimisen oppitunti nro 1:
No, huonosti nukutun yön jälkeen lähdimme tallustelemaan ympäriinsä ja tutkailemaan aluetta. Löydettiin jo muutama kivan oloinen vaatekauppa, ja ehdin jo innostua, että hei minähän saatan jopa löytää vaatteita täältä. Hetken minimaalisen pienessä kopperossa vaatteita soviteltuani tajusin kuitenkin, ettei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa... Ainakaan kenkiä tai housuja täältä ei 179 cm pitkän tyttösen kannata etsiä. Rahantaju katoaa täällä täysin - olo on kuin miljonäärillä (pieninkin seteli on 500 kipin arvoinen), mutta tavallaan iskee piheys, kun kaikki maksaa niiiiiin paljon.
Ainiin ja bongasin superhienon skootterin tänään (laitetaan kuvaa, jahka jaksetaan oottaa kuvien latautumista); sellanen vaaleenpunavalkonen, jossa oli niittikoristelu penkissä, wouuuu :)

Iltapäivällä lounastettiin Mirvan ja Jaakon kanssa - mä söin paikallista sapuskaa; sticky ricea (riisiä, josta pyöritellään sormin palleroita, namnam) ja possua (jauhelihamainen koostumus :)) mintunlehtien kera + reilusti chiliä ja lientä palan painikkeeksi. Ruokailun jälkeen Mirva ja Jaakko näyttivät meille, missä toimisto sijaitsee (siistin näköinen paikka oli, vartijat ja kaikki) ja opastivat hieman tinkimisen saloihin. "Very nice price, please" ja muutama laon kielinen sana niin avot - ehkäpä mäkin opin vielä ...:)
Löydettiin Jennin kanssa kankaat laohameita varten, enää pitäis löytää ompelija. Basaarimainen markkinapaikka oli kyllä näkemisen arvoinen, meinasi vaan tulla hiki ennen kuin valtavasta valikoimasta osasi valita vain yhden... Markkinoilta lähti mukaan myös kaksi sontikkaa ja hyttysverkot meille ja Jennille. Toinen verkko ehti aiheuttamaan jo meille lisälaskuakin - viritettiin Jennin verkkoa guest housen sänkyyn niin eikös vaan kuulunu jumalaton läsähdys, kun lamppu tipahti seinältä ja särkyi laattalattialle, nooh ei maksanu kun 30.000 kipiä tuo ;)

Huomenna klo 8.00 alkaa työt. Päätettiin, että jätetään tämä yömaja jo huomenna, silllä mennään töiden jälkeen katsastamaan mahdollista asuntoa meille. Toimiston sihteerillä on joku kämppä meille katsottuna, pitäkää peukkuja että on ok, haluttais jo kovasti asettua kodiksi ja löytää jonkinnäkönen arki tähän olemiseen. Jänskättää, mutta jospa meistä tykättäis ... :))