Sabaidee!

Sabaidee vaan kaikille! Kirjotellaan Kaisan kanssa tässä True Coffee nimisestä nettikahvilasta. Kahvila on ihanan raikas hengähdyspaikka kaiken tämän sortumisen keskellä. Kaupungista on netti täynnä romanttisia kuvia temppeleistä yms. mutta voi kun kuviin saisi lisättyä hajun. Kaupungin haju on mielenkiintoinen, tuo mieleen hämärästi pietarin reissuni joskus vuonna kivi ja keppi.

Eilen oli mielenkiintoinen päivä. Lähdimme Bangkokin hotellista hotellin omalla kyydillä lentokentälle. Keli oli mitä mainioin ja auton kyydistä on kiva katsella paikallista liikennekulttuuria.

Liikennevaloissa autollemme käveli nuori mies jolla oli jonkin sortin kukkariipuksia myytävänä. Me tietenkin hieman hätäännyimme että mites tässä nyt kieltäydytään eikä tilanteeseen auttanut yhtään se että kuskimme oikein mielellään avasi ikkunan myyjälle. Sitten tajusimmekin todistavamme paikallisten autokuljettajien tapaa. Kuljettajat ostavat kukkariipuksia omaksi turvakseen ja niin myös meidän kuljettajamme teki. Riipus oli tuoreista kukista taidokkaasti valmisteltu ja erittäin nätti. Se myös toimi hieman wonderbaumin virkana autossa. Kuljettaja hieman selvensi asiaa meille, olin kyllä jo aikasemmin jostain kuullut että autolla työtään tekevät pitävät autossa pientä temppeliä joka toimii heidän turvanaan. Kuljettaja mielellään esitteli meille hänen omaa alttariaan jossa oli kauniita metallilaattoja ja mitaleja.

Laosiin tulo meni omien pikku temppujensa jälkeen ihan mallikkaasti ja Laosin puolella tapasimmekin Mirvan ja Jaakon. Hyppäsimme heidän kyytiin ja he taas kertoivat hieman Laosin liikennekulttuurista. Täällä ajettiinkin jo taas samalla puolella kuin Suomen puolella. Jaakko kertoi että liikenne ärsyttää häntä täällä usein, ei siksi että täällä kaahattaisiin vaan siksi että liikenne on vähän liiankin hidasta. Ajamamme iso tie oli 30 km/h ja Jaakko kertoi että suurin osa ajaa reippaasti alle rajoitusten. Mopoja on paljon, mutta täällä on myös hyvin paljon autoja. Jaakko myöskin kertoi kuten itsekkin huomasimme paikallisista että täällä ei paljoa katsella missä kunnossa sitä noiden vehkeiden rattiin hypätään, tuktukia tarjoavan kuskin silmistä näki että ei oltu pelkkää vettä nautittu. Ajelimmekin varmaan vasta 5 min kun näimme jo ensimmäisen kolarin. Mopo vs. Henkilöauto. Näin se ihminen kolahtaa aina maanpinnalle.

Lisätty myöhemmin:

Kello on nyt 23:11 paikallista aikaa, Suomessa taidetaan aloitetella nyt iltapalaa ja laskeudutaan katsomaan kesän tv-uusintoja. Tytöt hajotti jonkun lampun tuolla Jennin huoneessa ja miehän lähdin sitten tiedustelemaan, että kuinka paljon joudutaan hotellin tätille maksamaan. Yli-sosiaalinen kun olen niin jämähdinkin sitten yhden hostellin työntekijän kanssa jauhamaan kaiken näköisistä asioista ja kulttuurieroista ja viihdyinkin pihalla kaverin kanssa yli tunnin. Noh jossain vaiheessa Jenni tulikin sit tarkistamaan että jäinköhän mie panttivangiks.

Onneks täällä on nuo Mirva ja Jaakko. Uskomatonta miten paljon ne rauhottaa ihan olemuksellaan ja jutuillaan meitä. Tottakai meitä jännittää ihan kaikki, ruoka, kulttuuri, työ jne, mutta molemmat on olleet avuliaita ja uskon että ihan hyviks kavereiks muututaan jossain vaiheessa. Nyt on myös meillä Laosilainen kännykkä liittymä. En tiedä vielä että käytänkö sitä aktiivisesti kun huomenna tulee työliittymät ja niiden numerot saattaa olla painettuina meidän käyntikortteihin. YK:n kuski tulee meidät aamulla hakemaan joten ei tarvitse lähteä kauluspaidassa yms kävelemään kaupungille.

Tällä viikolla tavoitteena olisi varmaan myös teetättää itselleni puku jollain räätälillä, pitäisi jostain löytää joku Vietnamilainen räätäli (laadultaan parhaita kuulemma). Nokia on kova sana, vaikka ei ilmeisesti mitään status symboli kuiteskaan. Täältäkin saa noita halpoja kiinalaisia I-phone kopioita, mutta mäkki faneille tiedoksi, Nokia on kovempi juttu täällä.