Mualiman navalta kohti mualimon laitoo...

Viidakkoseikkailu ja vahan muutakin

Torstain ja perjantain ohjelmassa meillä oli siis field trip. Zittana (meidän toimiston työntekijä) oli järjestänyt meille mahdollisuuden päästä näkemään paikallisten elämää ja oloja ja paikallista luonnon monimuotoisuutta. Tutustumiskohteena oli luonnonpuisto PKK ja ohjelmassa mm. vaellus, vesiputouksia (Tad Leuk, Tad Xay ja Pha Xay), yöpyminen paikallisten kotona, elefanttitorni Ban Na:ssa sekä tutustuminen temppeliin (Thapabath). PKK:lle tehdään ekoturismireissuja, ja näiden matkojen kysyntä taitaa olla hurjassa kasvussa tänä päivänä.

Lähdimme matkaan kahdella maasturilla (ymmärsin hyvin pian, ettei pienemmällä autolla olisi paljon asiaa sen kaltaiseen maastoon!!) ja meidän kolmen ja Zittanan lisäksi seikkailutiimiimme kuului Khong (Mikon kollega, toimiston toinen virallinen nörtti), Chris (saksalainen yksi harjoittelija lisää), Manola (IT-osaaja ja toimiston monitoiminainen), Phetsamone (toimiston sihteeri), Madam Tam (toimiston rahaliikenteen hoitaja, n. kuusi-seitsemänkymppinen teräsnainen) sekä kaksi kuskia (jotka olisvat ajaneet vaikka läpi harmaan kiven;)). Jahka vihdoin löysimme perille, oli meillä ensin preppaus paikallisten viranomaisten taholta: he informoivat meitä mm. alueen hallinnosta ja siitä, miten turistien tuoma raha jakaantuu alueen eri osapuolien välillä (mm. kylät, oppaat, viranomaiset ym.). Virallisen osuuden jälkeen ajoimme ehkäpä monttuisinta tietä jonka olen nähnyt, Tad Leuk-vesiputouksille, jonka äärellä söimme myös lounaan. Olimme laittaneet jokainen rahaa lounastarpeita varten ja Manola oli sitten hankkinut meille eväät: ruokalistalla oli mitäpä muuta kuin sticky ricea, kananmunia, leipää ja hilloa, "nötköttiä" (länsimaalaista ja paikallista versiota) sekä kuivalihaa (karvoineen päivineen!!, ehkäpä kummallisinta lihaa, mitä olen nähnyt:)), jälkkäriksi mangoa chilisuolasekoituksen kera. Lounaan jälkeen saimme vesipullot käteen ja kehoituksen levittää aurinkorasvaa naamaan, sillä vuorossa oli kävelyä metsässä. On vaikeaa ja laimeaa kuvailla sanoin, mitä kaikkea näimmekään, mutta sen osaan kertoa, että täytyy myöntää, etten ikipäivänä ole kuvitellut että tässä maassa voi olla niin kauniita ja komeita maisemia ja luontoa, mitä tuolla matkalla näimme. En osaa tarkalleen sanoa, mitä nimitystä näistä metsistä käytetään, sillä ihan viidakkoa ne eivät taida olla, mutta todella monimuotoisia kylläkin. En tiedä, mitä tuolta metsästä löytäisin itselleni syötäväksi kelpaavaa, jos yöksi sinne pitäisi jäädä, mutta asiasta kyseltyäni sain kuulla, että metsästä pystyi löytämään vaikka mitä ruokaa. Tietämyksestämme kertoi myös se, että olimme aivan innoissamme sellaisista suloisista valkokarvaisista madoista - paikalliset kehottivat kuitenkin ohittamaan nuo karvaiset kaverit äkkiä, olivat kuulemma vaarallisia! Karvamatojen lisäksi tiellemme sattui muutama tuhatjalkainen, iso määrä perhosia, miljoona muurahaista, hämähäkkejä, yksi pieni käärme ja yksi ISOMPI vihreä käärme (lajista en tiedä, miellyttävämpi olisi nähdä nuo luikertelijat lasin läpi eläintarhassa ;)) sekä paljon muita pieniä höttimönkiäisiä...Uskon myös, ettei täkäläisten tarvitse opetella tunnistamaan jokaista täällä kasvavaa puuta, niitä nimittäin on muutama enemmän kuin Suomessa - - - Torstai oli jos mahdolllista vieläkin hikisempi päivä kuin aikaisemmat ja metsän kosteus vielä lisäsi hikikarpaloiden kehittymistä. Tämä antoikin mitä parhaimmat puitteet pienelle kävelyretkelle, joka lopulta osoittautuikin neljän tunnin vaellukseksi - ei muuta mittään, mutta ilman vettä 4 tuntia tuntui aiiiika pitkältä. Vaelluksen kohokohta oli kuitenkin vesistön ylitys (Mikon sanoin, eihän marssia voi järjestää ilman vesistön ylitystä) - vaatteet päällä ja kengät jalassa tietysti. Kieltämättä tuo kastuminen ainakin virkisti kummasti ja koko reissu nauratti jälkeen päin aika paljon:)
Rankan päivän jälkeen kotiuduimme kylään, Ban Hatkaihin, jossa vietimme yömme paikallisen perheen kotona. Jenni ja minä järjestettiin itellemme suihku eli kannoimme sadevettä pari saavillista vessaan (puumaja pihan perällä) jossa sitten oli hyvä huljutella:) Oon kyllä huomannut, että huljuvessat (reikä lattiassa-malliset siis) ovat täällä paljon miellyttävämpiä kuin pöntöllä varustetut tai Suomen ulkohuussit. Ilta kului leppoisasti Beer Laoa maistellen ja meille tarjottiin myös illallista. Olimme ostaneet matkalle mukaan omiakin eväitä, mutta saimem hyvin pian huomata, ettemme me ainakaan tällä kahden päivän reissulla tule nälkään kuolemaan;)
Perjantaiaamuna herääminen ei sujunut ihan aikataulussa, mutta melkein. Ensalkuun ajoimme Tad Xay-vesiputokselle, josta jatkoimme jalan Pha Xay:lle. Mukana oli tällä kertaa myös kaksi opasta. Oppailla oli mukana verkko, ja oli kieltämättä mielenkiintoista seurata täkäläistä tapaa kalastaa. Iloksemme huomasimme, että kallaa tosiaan tuli eli saimme lounaaksi paistettua kalaa, namnam:) Perjantain vesiputoukset oli vieläkin uljaampi näky kuin torstaina näkemämme. Pakko laittaa teille kuvia näytille, kunhan saan aikaiseksi... Elefantteja emme harmi kyllä päässeet näkemään. Me olimme liikkeellä liian isolla porukalla, minkä takia ei olisi ollut käytännössä mitään toivoa nähdä noita otuksia. Elefantteja siis vielä elää täällä luonnonvaraisina, Ban Na:n alueella kuulemma nelisenkymmentä, mutta määrä ei ainakaan tule lisääntymään salametsästyksen takia.
Paluumatkalla vierailimme myös kahdessa temppelissä.

Väsyneet matkalaiset kotiutuivat viiden maissa Vientianeen, mutta ilta oli vasta aluillaan. Olimme nimittäin sopineet Zittanan, Khongin ja Chrisin kanssa, että lähtisimme juhlimaan seikkailumme onnistumista:) Kävimme siis suihkun ja kaupan kautta ja otimme tuk-tukin kaupunkiin. Päädyimme lopulta siihen, että menemme keilaamaan, jonka jälkeen lauletaan karaokea ja sitten mennään yökerhoon. Keilaaminen ei täällä paljoa maksa, nimittäin 10,000KIP/tunti (1€ = 12,000 KIP) - kengät kaupantekijäisinä. Karaoke sitten jäi lopulta, joten päädyimme suoraan night club Rodeoon. Rodeo on kuulemma yksi suosituimmista yäkerhoista täällä. Heti aluksi huomasimme, että me oltiin Jennin kanssa aivan liian ylipukeutuneita; meillä kun oli housut ja muilla tytöillä vesirajan peittävät hameet/mekot :D Näköjään paikallinen häveliäisyys (mennään uimaan vaatteet päällä ym.) ei ylety yökerhokulttuuriin. Kovin montaa falangia ei paikassa näkynyt, joten saimme osaksemme paljon katseita ja ehkäpä ihmetystäkin...Paikassa olis voinut olla tosi mukavaa, mutta koska musiikkia soitettiin täysillä=niin kovalla, ettei mittään järkee=niin että tärykalvot meinasi haljeta, ei me liian kauaa jaksettu siellä istuksia. Sain käsityksen, ettei täällä pahemmin baarissa tanssita ja viinavalikoimakin oli varsin kattava; viskiä, viskiä ja viskiä :D No me kyllä tanssittiin, mutta viskiin en koskenut ;) Kyllä mietittiin, et voisi mennä uudestaankin, mutta otan silloin korvatulpat mukaan...

Lauantai:
Lepoa, lepoa ja lepoa ja vähän shoppailua - eipä sitä muuta oikein kaivannutkaan. Tarkastettiin Jennin kanssa hieman lisää ostarin putiikkeja ja mukaan tarttui yksi hamekangas (seuraavasta haluan laotyylisen), kauluspaita ja turistipaita jossa on LAOSin kartta. Illalla käytiin syömässä ja meidän piti mennä vielä istuksimaan Mirvan ja Jaakon kanssa. Olin ilmeisesti kuitenkin aika väsynyt viime päivien riennoista, siispä uni tuli jo puoli kympin aikaan eikä me mentykään minnekään.

Sunnuntai:
Sengdara fitness center kutsui jälleen. Kuntosalia, saunaa, uintia ja hierontaa sunnuntain kunniaksi - ensi viikolla tekis mieli käydä kyllä salilla kahdesti, mutta katotaan ,miten aika riittää, koska torstaina on muutto ja viikonloppuna on tiedossa juhannusjuhlat. Ainiin, toisesta skootterista puhkesi rengas, siispä Mikko joutui ottamaan käyttöönsä vaihteellisen mopedin joka osoittautui aika kököksi. Onneksi entinen saadaan takaisin jo heti huomenna.