Mualiman navalta kohti mualimon laitoo...

9.6.2009 Mikko

En ole nyt pariin päivään kirjoittanut blogia ollenkaan. Kaisa on kyllä tähän tietokoneelle terapian merkeissä omia ajatuksiaan kirjoitellut, mutta itse olen keskittynyt enimmäkseen Housen 3.nteen tuotantokauteen. Parin päivän aikana on ollut paljon pieniä juttuja jotka on oleellisesti vaikuttunut meidän kaikkien mielialaan. Olo on hieman kuin Big Brother talossa kun kaikki sinun liikkeet, tekemiset ja sanomiset näkyvät kaikille. Meillä on ollut hieman talo-ongelmia joista olen ottanut videotakin. Kun rankkasade alkaa, ei meidän vessassa tarvitse suihkua laittaa ollenkaan päälle. Meidän vessa on hieman erillään muusta talosta joten sillä on oma erillinen katto. Katto on muuten ok, mutta seinien päädyistä puuttuu suojapalat joten veden räiskyminen ja viistosti sataminen sataa meidän vessan puulevy katon päälle jonka jälkeen vesi valuu lamppuja pitkin kylppäriin. Muuten olen kyllä tykännyt tästä talosta. Ainoastaan viihtyvyyttä syö pieni tila. Talo on erittäin nätti ulkoa ja sisältäpäin ja talossa on erittäin auttavaista väkeä. Meidän vastapäätä asuu nuori mies jonka tehtävänä on samalla toimia vartijana. Aina kun lähden tuohon pihalle tupakille esim klo 1. yöllä, nousee tämä kaveri sängystä ylös ja tulee minun seurakseni tuohon pihalle. Hän avaa aina oven ja auttaa myös skootterin kanssa. Hän ei puhu sanaakaan englantia, mutta hymyilee erittäin kauniisti. Tälläisiä kavereita saisi olla enemmänkin maailmassa. Tytöt ei ehkä ole samalla tavalla näitä asioita huomannut ja tietenkin kun joku hieman avautuu niin se vaikuttaa muidenkin mielialaan ja edesauttaa taas muiden avautumista. Hyvin ollaan kyllä muuten kolmestaan pärjätty. Tytöt kävi päivällä katsomassa yhtä taloa. Kuvien perusteella pidin taloa erittäin nättinä, mutta joku ei vissiin vaan napannut. Nyt illalla koimme ensimmäisen pelottavan ukkosmyrskyn. Eroa suomalaiseen ukkosmyrkyyn on kuin yöllä ja päivällä. Salamointi on aivan jatkuvaa ja ja vettä tulee oikeasti kuin sankosta kaatamalla. Pari kertaa salama iski aivan meidän lähelle jonka takia sähköt katkesi pariin otteeseen kaikkialta. Kun pahin oli ohi, makasimme Kaisan kanssa meidän sängyllä hyttysverkon alla ja katselimme taivaalla välkkyviä salamoita. Kerkesin juuri puhua pallosalamoista kun näin ensimmäisen "pallosalaman" elämäni aikana. Taivaalla lensi hieman pyörstötähteä muistuttava salama erittäin nopeasti. Hieno näky, vaikka kestikin vain hetken. Hetken hämmästelyn jälkeen lähdimme kävelemään mutaisia katuja pitkin erään suomalaisnaisen luo joka työskentelee paikallisessa ruotsalaisessa lastentarhassa. Hänen talonsa iski minulle silmään heti kun kävelimme ovesta sisään. Ei se talo ollut mikään uusi, mutta tykästyin varsinkin talon olohuoneeseen. Toivon että se talo nyt kelpaa muillekkin. Olisi hauska jostain löytää nämä vaihtoonlähdön mieliala kaaviot. Eivät sattuneet mukaan, ja en kyllä millään muista niitä vaiheita joita mieli vaihdon aikana kokee. Tälläiset asiat kun tiedostaisi niin osaisi tulkita itseään ja muita paljon paremmin ja olokin olisi varmasti erilainen. Ei minua muuten ole täällä oikein ketuttanut paitsi alkupäivinä homeisessa guesthousessa. Sellaiset hetket jolloin saa käydä hetkeksi makaamaan, kuunnella musiikkia, katsella tv-sarjoja, lukea kirjaa, tai olla muuten vaan ihan hiljaa piristää mielialaa kummasti ja auttaa rauhoittumaan. Yhden asian olen täältä Laosissa oppinut; hosuminen, kiirehtiminen tai muuten vaan stressaaminen ei paranna asioita millään tavalla ja kuluttaa aivan turhaan energiaa. Olen huomannut Kaisassakin pieniä muutoksia, toki mielialat vaihtelee ja joskus pienetkin asiat ärsyttää, mutta Kaisa on oppinut hieman nauramaan pienille kommelluksille ja epäkohdille. Myös hyvä huomio on Kaisa + Skootteri = palovamma, sai nimittäin jo toisen mopotatuointinsa meidän reissuhistorian aikaan. Koska matkoja on oikeastaan ollut kolme, on helppo laskea todennäköisyys jolla Kaisa saa matkan aikana palovamman. kyseinen luku on tällä hetkellä on 66% joka johtuu siitä että emme Bulgariassa ollessamme vuokranneet tai ajaneet skoottereilla kertaakaan. Rakkain terveisin Mikko.