Ensimmäinen kosketus aasiaan; Bangkok

Fiilikset on mitä kummallisimmat. Istuin äsken tuossa hotellin portailla polttelemassa tupakkia ja katseella tutkailin ympäristöä ja ihmisiä. Vettä sataa melkein kuin saavista ja välillä taivaalla välähtelee salamat. Hotellin vastapäätä on pieni ravintola. Oikeastaan iso katos jossa paistellaan vaikka minkä sortin elukkaa. Pöydissä istuu paikallisia, nuoria ja vähän vanhempia viskipullojen kanssa. Meno näytti olevan rauhallista eikä kukaan tuonut itseään millään tavalla esille. Ei ainakaan vielä ole kukaan ihmetellyt meidän vaaleutta paitsi yksi suomalainen mies jonka tänään täällä tapasin. Oltiin kuulemma 2. suomalaisseurue ketkä hän ja hänen tyttöystävä on heidän 4 viikon aikana nähnyt. Palataanpas hetki ajassa taaksepäin - Lentokone laskeutui Bangkokin lentokentälle ja kummastelu alkoi samantien. Kasvonaamarien käyttö on todella yleistä, uskoisin tämän johtuvan hieman influenssojen leviämisestä. Lentokentän henkilökunnalla kaikilla oli myös kasvosuojaimet. Lentokentällä käveltiin sitten lämpökameroiden läpi jotka mittasivat ihmisten ruumiinlämpöä, mikäli kamera olisi hälyttänyt niin ilmeisesti seuraava operaatio olisi ollut terveystarkastus ja rektaalilämmön mittaus. Taksi löytyi helposti, ei otettu mitään "limousine" palvelua vaan ihan oikea paikallinen taksi. Kuski väänti kamat peräkonttiin ja selitti että meidän ei tule maksaa tietulleja vaan hän maksaa ne sillä ne ovat hänelle paljon pienemmät kuin meille. Muutenkin kaveri oli aidosti meistä kiinnostunut ja juttua riitti vaikka yhteisen kielen löytäminen oli hieman vaikeaa. Kovasti oli kaveri jalkapallosta kiinnostunut ja mainitsi tykkäävän Litjasesta (lue: Litmasesta) ja Hyyhiasta ( lue: Hyypiästä ).
Hotellimme oli hieman pettymys kuten Kaisa jo mainitsi. Ei niin että olisimme jotenkin hienohelmoja mutta hinta suhteessa laatuun ei oikein kohdannut. Tämä ei kyllä todellakaan missään nimessä lannista meitä millään tavalla. Kaupungin osa sattui oikeastaan aika hienosti. Tämä on aika keskustassa ja aika vilkas. Eniten viehättää se että täällä ei ilmeisesti olla niin rahan perään kuin voisi luulla. Aivan rauhassa saa kävellä katukojujen ja paikallisten vierestä eikä kukaan tuijota tai yritä heittää sisään johonkin ravintolaan. Tämänpäiväinen ruokapaikka oli oikeastaan Korea/Japani teemainen paikka ja ruoka yllätti toden teolla. Innolla odotan huomista päivää ja Mirvan ja muiden suomalaisten tapaamista.

Huomenna Udon Thanin kautta Vientianeen!

T: Mikko - Bangkok, Sawasdee Langsuan Inn

1. päivä: Bangkok - ensifiiliksiä

Lento meni hyvin, vaikkakin olo oli koko matkan tosi epätodellinen. Unen ja valveen rajamailla vietettyjen 10 tunnin jälkeen olo oli hieman turvonnut ja homssuinen, mutta eipä siitä jaksanut välittää varsinkin kun Bangkok haisi vielä pahemmalta kuin Mikon sukat. Haju oli kuin kuin Viipurin kauppahallissa. Paskan hajuisten ensifiilisten jälkeen kasvoille iskeytyi se uskomaton kuumuus ja kosteus, mikä täällä vallitsee. Hyvin on hiki irronnut. Lentokentältä otettiin taksi hotellille, jonne kuski löysi varsin mallikkaasti yhden puhelinsoiton jälkeen. Bangkokin liikenne on astetta hurjempi, enpä ole heti lähdössä skootterin kyytiin täällä - mulle selvis myös vasta tänään, että täällä on "vääränpuoleinen" liikenne.

Meillä on sitten oikein henkilökohtainen ovenavauspalvelu. Nimittäin edellinen asukki ei ollut palauttanut huoneemme avainta lähtiessään, siispä henkilökunta toimii meille ovenavaajina. Innolla odottelemme jo mahdollisia yövieraita, jotka tulevat etsimään unohtuneita tavaroitaan täältä ;P (nukun kyllä lompsa tyynyn alla tulevan yön!!). Ihme toimintaa. Ja meillä on naapurihuoneen ovikortti eli tässä hotellissa kai kaikki avaimet käy kaikkiin huoneisiin - kätevää, eikö totta...

Väsymys painoi jaloissa ja päässä sen verran, ettei suuremmalti jaksettu kaupunkiin tutustua vielä tänään. Sen verran tallustelimme, että löydettiin kaikille kelpaava ruokapaikka. Katukeittiöt saavat vielä odottaa, mutta ihan missään turistipaikassa ei kuitenkaan syöty. Itse asiassa ruokapaikka oli huippu; paljon paikallisia ruokailijoita, ttyöntekijät ei montaa sanaa englantia ymmärtäneet, mutta palvelu oli siltikin hyvää. Paikka oli japanilainen grilliravintola, josta Jennikin pienen etsinnän jälkeen löysi itselleen vegeannoksen (ja sai jopa tofua kaupantekijäisiksi vihannesannokseen) - me grillailtiin Mikon kanssa jotain beeffiä, eläinsortista en tiiä enkä ehkä haluakaan ;) (ruokalistassa luki beef burlogi, ehkei/toivottavasti ei kuitenkaan bulldogia) ja lisänä Ramen-keittoa, nam:)

Suihku teki kyllä terää. Monsuunisadekin jo koettiin, ei tosin kastuttu. Bongasin myös ekan torakan (oli aika iso!!:D)

Huomenna kohti Vientianea. Päivällä kaupoille, ehkä...

kaisa

Lähdön hetki ja heihei:n sanomisen vaikeus

Nyt on kyllä kirjotuksen paikka.

Huomenna se sitten koittaa - lähtöpäivä nimittäin. Muutaman kerran on pitänyt tarkistaa, millon sitten ollaankaan perillä, kun huomenna Suomen maankamara jätetään, mutta kyllä sen pitäisi lauantai-ilta olla, kun Vientianeen päästään.
Menomatkan suunnitelma on seuraavanlainen: huomenna junamatka Helsinkiin > lento yömyöhään kohti Bangkokia > 10 h koneessa jee > Bangkokissa pe-iltapäivällä > yö Bangkokissa > lauantaina lento Udon Thaniin > Udon Thanista bussilla Nong Khai:hin > rajamuodollisuudet > siirtyminen Vientianeen. Arvioitu saapumisaika vielä avoin, voep olla aiemmin taekka sitten myöhemmin... :)
Mikolle ehdottelin, että tehtäis check in netissä, mutt se ei innostunu, koska tietää, että miulta ei meinaa aina onnistua tuollaiset nettivarailut (viime kerralla esim. odotin tilaavani junalipun kännykkään, mut sainkin e-lipun, jota en saanut tietokonemasiinasta ulos, koska meillä ei ole tulostinta, jee ), siispä mennää suosiolla jonottamaan tiskille vanhaan malliin.

Viime päivät on menty ihan suunapäänäsumussa ja tänään myös sateessa. Ehkä kivointa, mutta myös kurjinta on ollut heihei:n sanominen. Olin viime viikon vielä kotosalla Suomen kauniista keväästä nautiskelemassa taikka lähinnä ottamassa lepiä jotta flunssa lähtis pois (koko keväänä en ollutkaan kipeenä, vasta viime hetkellä sit se iski!!). Toisaalta oli huippua viettää niin monta päivää kotiväen kanssa (terkut myös mummolle ja papalle sekä Kimmolle, Seijalle ja Johannekselle - kiva oli nähdä teitäkin!! :)), mutta toisaalta lähdön hetkikin tuntui sitten vaikeammalta. Vaikka ollaan vaan pari kuukautta poissa, niin se ollaankin se aika sitten kaukana... Onneks kerkesin nähä myös kavereita (jäi ne läksisäisbileet pitämättä, mutta ehkä enemmän aihetta onkin sit homecoming-kekkereille, niistä pidetään kiinni! :)) , mutta siltikin tiiän, että ikävä tullee..

Miks ei asioita tosissaan voi hoitaa aiemmin, kun aikaa vielä ois, mutkun ei: tänään vielä oli hoidettava ainakin kolme asiaa yliopistolla, 4 kaupungilla ja vieläkin pitäis kaupan kautta käydä, kääks.. Ja jee, tänään piti vielä myös suorittaa sellanen FAO:n vaatima turvallisuuskurssi netissä. Jostain syystä en oikein jaksanu keskittyä ja läpipääsy meinas tuottaa mulle tuskaa, mut onneks sain helppiä.

Enpä olis pari kuukautta sitten osannu arvella, että kolmea kuukautta varten ajateltu tavaramäärä olis tuollainen mitä se on, sillä sain mahdutettua kaiken (?) oleellisen tasan 11 kiloon. Suorastaan säälittävän pieneltä näyttää tuo rinkantönö tuossa sohvan vieressä!! :D Mitäköhän puuttuu? Mikko näköjään osaa pakata rinkan aika hyvin ( ja mä oon hyvä ojentelemaan Mikolle tavaroita ;)). Me kun ollaan suomalaisia keltanokkaisia matkustajia, niin meillähän on samanlaiset rinkat :D - omani tosin tunnistan tästedes hajusta, sillä sattui sellanen juttu, että Kaisan hurjankiva Bedhead-tyvivaahtopullo suihkautti mojovan suhhauksen rinkan sisälle narujen kiristysvaiheessa, ja siis nyt myös vaatteeni tuoksuvat hedelmäiselle, nam!

Nyt pitää tässä vielä nautiskella suomalaisesta ruoasta, ruisleipää ja kaurapuuroa raejuustolla voipi jo ehtiä tulla ikävä.. tai no, lähemmän tarkastelun jälkeen kaapissa onkin jäljellä enää purkki sweet&sour-tonnaria ja paketillinen nuudeleita, eli aika aasialaistyyppinen ratkaisu tuleekin mun viimeinen ateria olemaan... ;)

Lupaan, että pidämme huolta toisistamme ja toivon, että Suomenkin suvi on täynnä herttaisia hetkiä ja poutaisia päiviä :)

- Kaisa -